Ajankohtaista
Kirjanmerkkejä kansainväliseen näyttelyyn
Kansainvälisen pitsiyhdistys Oidfan kongressi järjestetään Bulgariassa elokuussa 2025. Suomen osastolle kootaan näyttely suomalaisista nyplätyistä kirjanmerkeistä.
Onko sinulla valmiina kirjanmerkkejä tai voisitko nyplätä yhden tai
useamman kirjanmerkin kevään aikana näyttelyyn? Tavoitteena olisi saada erilaisia malleja esille.
Laitathan tietoa osallistumismahdollisuudestasi yhdistyksen sähköpostiin perinteinen@heinamaanpitsi.fi tai ota yhteyttä puheenjohtajaan 050 307 9929.
Ota yhteyttä myös, jos kaipaat malleja. Myynnissä on jonkun verran malleja ja muutama uusi malli on tulossa.
Kirjanmerkit palautetaan näyttelyn jälkeen.
Järjestäjät toivovat tietoa, millaisia kirjanmerkkejä on tulossa,
pääsiäiseen mennessä, mutta valmiita niiden tulee olla juhannukseen mennessä eli aikaa pitsinkutomiseen vielä on.
Morsiuskukka-kirjanmerkki (nypläys Selma Kosola)
Heinämaan Pitsinkutojat ry:n jäsen Helena Orava on vuoden 2023 nyplääjä
Vuoden nyplääjä- titteli on Suomessa nyplääjien piirissä hyvin
arvostettu kunnianosoitus mm. nyplätyn pitsin tekemisestä,
taltioinnista, tutkimuksesta ja opettamisesta. Vuoden 2023 nyplääjän tittelin sai ansaitusti Heinämaan Pitsinkutojien ry:n jäsen, Helena Orava Orimattilasta.
Helenan pitseistä oli näyttely Rauman pitsiviikolla 20.7. - 28.7.2024 Kulttuuritalo Posellissa.
Helena kertoo seuraavaa pitsipolustaan:
“Minun pitsipolkuni alkaa 60 vuoden takaa, talvesta 1964. Silloinen huonetoverini osallistui nypläyskurssille. Hänen opetuksellaan sain ensikosketuksen tähän ihmeelliseen työtapaan. Ensimmäisen varsinaisen nypläyskurssin kävin opiskeluaikana talvella 1967- 1968.
Muutettuamme Orimattilaan 50 vuotta sitten 1974 oli itsestään
selvää, että hakeuduin nypläyksen pariin. Hankin ensimmäiset omat työvälineet ja kävin yhden syksyn kansalaisopiston nypläyskurssilla. Kun silloinen opettaja lopetti opetustyön, minusta tuli hänen seuraajansa.
Nypläyksen opetuksen aloitin syksyllä 1979 Orimattilan kansalaisopistossa (nyk. Wellamo-opisto). Siitä alkoivat varsinaiset “pitsiset vuodet”. Kursseja olen pitänyt myös lähikunnissa sekä muutamia eri puolella Suomea. Kansallispukubuumin myötä heti 1980-luvun alussa tulivat mukaan kansallispukupitsit ja
nyytingit. Onnekseni minulla on ollut mahdollisuus myös itse osallistua alan kursseille.
Kaikki oli tavalla tai toisella tehtävä itse. Kotiseutumuseo oli auki
heinäkuussa keskiviikkoiltaisin ja niinpä istuin siellä piirtämässä
museon pitseistä malleja. Aluksi lankojakin oli vain valkoinen ja
valkaisematon, pian alkoi kuitenkin saada myös värillisiä.
Kansainvälisen Oidfan ja muilla opintomatkoilla olen voinut tutustua
myös useiden eurooppalaisten maiden sekä Japanin pitsikultuureihin. Päällimmäiseksi nousee tietysti Ranskan Caenisssa pidetty Oidfan kongressi 2012, johon minulla oli mahdollisuus koota omista ja suunnittelemistani töistä Suomen näyttelyosasto. Töitäni ja suunnittelemiani malleja on ollut esillä myös muutamissa näyttelyissä ja julkaisuissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Pitsimatkat vuosien varrella ovat avartaneet näkemystäni pitsien maailmaan. Samalla ne ovat vahvistaneet tietoisuuttani siitä,
miten tärkeää on vaalia suomalaista pitsiperinnettä. Vaikka jokaisella maalla ja pitsipaikkakunnalla on omat mallit ja välineet,
yhtäläisyyksiäkin löytyy ja osa mallistoa on kansainvälistä. Muistoksi matkoilta olen myös pyrkinyt hankkimaan jotain kyseiselle maalle tyypillistä nypläykseen liittyvää esineistöä. Hauska on myös itse nyplätä jokin pieni työ matkakohteen mallistosta.
Minulle läheisimpiä ovat erilaiset perinteiset nypläystekniikat.
Kiinnostavaa on miten lanka ja mallin tiheys vaikuttavat pitsin
ulkonäköön. Vuosien varrella olen myös oppinut, ettei yksi ihmisikä
riitä kaikkien erilaisten nypläystekniikoiden opiskeluun. Osaltani olen pyrkinyt tutkimaan ja tallentamaan erityisesti nykyisen kotiseutuni Orimattilan Heinämaan pitsiperinnettä. Iloitsen myös, että olen voinut vuosien ajan jakaa ja opettaa pitsien saloja uusille harrastajille.
Hauska sattuma vai enne? Oravantie-niminen pitsi oli uusi malli, kun muutimme Orimattilaan ja sitä tietä on nyt kuljettu 50 vuotta. Toisinaan suorempaan, välillä mutkitellen, lyhyemmin tai pidemmin askelin, tasaisempaa tai kuoppaisempaa pitkin. Aina tie on kuitenkin kantanut. Näyttelyssä on koosteita antoiselta ja mielenkiintoiselta 60-vuotiselta pitsipolultani. Pitsi elää!
Lämmin kiitos Pitsiyhdistys Emelialle tästä mahdollisuudesta.
Vuoden nyplääjä Helena Orava”
Kiitos Helena työstäsi Heinämaan Pitsin parissa, saimme kirjan Pitsihelmiä Heinämaalta, missä Helenalla oli iso rooli.
Heinämaan Pitsinkutojien puolesta Riitta Oksa
Heinämaan Pitsinkudonnan
elävän perinnön elinvoimaisuuden varmistaminen –
hankekysely 2024
Pitsinkudonta Heinämaalla on kuulunut Unescon kansalliseen elävän perinnön luetteloon vuodesta 2017.
Elävän kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja sen elinvoimaisuuden varmistamiseksi tehtävänämme on tallentaa ja välittää pitsinkudontaan eli nypläämiseen liittyvää tietoa ja taitoa ohjaamalla, opettamalla ja tiedottamalla.
Yhteisöllisyys ja osallistuminen kuuluvat olennaisesti heinämaalaiseen pitsiperinteeseen. Niinpä keväällä pyysimme lukijoitamme osallistumaan elävän perinnön vaalimiseen vastaamalla kyselyymme. Vastausten pohjalta suunnittelemme tarkemmin toimintaamme.